Masennus vei seksihaluni vuodeksi.
Kun aloitin mielialalääkkeet, sivuvaikutuksena oli että seksi ei kiinnosta. No minulle kävi niin, että kun pääsin pahimmasta masennuksesta yli, löysin myös takaisin elämään ja halut palasivat. Olen onnellinen siitä, että olen ihminen joka tuntee ja jolla on omia tarpeita taas :)
Aiemmin lapseni oli ainut asia tässä maailmassa, joka auttoi minua jaksamaan masennuksen kanssa. En siis korvannut hänellä millään tavalla pahaa oloa, vaan tieto siitä että joku tarvitsee minua, sai minut jaksamaan.
Nyt elämässä on taas niin paljon muita hyviä asioita ja mielenkiinto ympärillä olevaan, on taas palannut.
Ajattelin kirjoittaa hieman raskaudestani ja siitä ajasta kun tulin raskaaksi, ja ajatuksistani silloin.
Tulee aika pitkä tarina, joten aloitan sen paremmalla ajalla.
Sisältö tulee käsittelemään ulkonäön tärkeyttä raskaana, ja sitä tekeekö se hyvä ulkonäkö onnelliseksi, ja miten suhtautua omaan kroppaan, kun se muuttuu väkisinkin raskauden myötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti