Aikaisemmassa kuvassa,jossa näkyy selkä, olen minä tällähetkellä ja omasta mielestäni, olen parantunut
syömishäiriöstäni, osin, lapsen saannin myötä.. mutta eihän siitä parane kokonaan koskaan, vaan sen kanssa oppii elämään!
Joskus mietin tulenko ikinä aikuiseksi mieleltäni ja vartalosta. Tiedän mikä on kaunista ja hienoa esim. pukeutumisessa, vartalon muodoissa, mutta välillä tuntuu että haluaisin aina olla lapsi... huvittaisi pitää värikkäitä piristäviä värejä vaatteissa, vaikka se ei sovi muotiin yhtään, samalla puen sellaista mikä tiedän olevan muodissa ja pidän sitä itsekin siistinä. Minulla on ristiriita sisälläni, siitä mitä olen ja haluaisin olla ulospäin.. vai haluanko oikeasti olla sitä mitä olen.. vai kuka olen?!
Löydänkö ikinä aikuista minääni?
Kun olin saanut lapsen, rintani olivat D kokoa ja ihailin niitä ja otin kuvia ja rakastin niitä, mutta sitten kyllästyin niihin ja toivoin pikkurintani takaisin, mitkä palasivatkin, kun lopetin imettämisen, kun lapseni oli 10 kk..
Samalla häpeän rintojani, koska ne ovat pienet, mutta en haluisi suurempia, koska en tuntisi itseäni minuksi. Ihailen naisia joilla on rinnat, ja haluaisin kans tuntea itseni naiselliseski, mutta samalla taas en!
Miten voi olla näin sekaisin omasta identiteetistään?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti