Viikonloppu tuli ja meni!
Minulle on oikeastaan ihan sama onko arki vai viikonloppu.
Lapsi ainakin tykkää viikonlopuista, kun saa olla kotona, eikä tarvi mennä päiväkotiin.
Hän haluaisi aina olla kotona äidin kans <3
Lauantaina näin ystäviä, mikä on aina kivaa.
Joskus vain tuntuu, että ihmiset tekee tekemällä parisuhdeongelmia. Joka asiasta pitää valittaa. Vaikka kenenkään ongelmia ei saisi vähätellä, niin joskus tulee sellainen olo, kun kuuntelee ystävien puheita, että onhan täs elämäs niin paljon vakavampiakin asioita. Ehkä siksi kun mieheni sairastaa.. mutta tottakai kuuntelen ystävieni huolia, mutta esim. sellainen asia kuin että toisella on "juntit" vaatteet, tuntuu vähän turhalta riitelyn aiheelta..
Mietin,onko se niin, että kun ei ole ongelmia, niitä pitää keksiä, jotta ei tarvisi tuntea omia "oikeita" ajatuksia.. eli usein jos joku asia vaivaa pään sisällä, sitä yrittää keskiä läheisissä niitä vikoja, jotta ei tarvisi kuunnella itseään..
Meillä on nyt miehen kanssa ollut taas parempi vaihe ja olen omasta mielestäni jaksanut hyvin hänen mielialavaihteluaan. En ole lähtenyt mukaan riitoihin, vaikka hän olisi niitä "kehitellyt". Sitten hän suuttuu, kun en väittele hänen kanssaan, koska hänestä tuntuu etten välitä.. kun tilanne on rauhoittunut, olen kertonut hänelle, että en halua lähteä riitoihin mukaan, koska niistä tulisi niin rumia, joten odotan että pöly on laskeutunut, ja kerron sitten, että rakastan häntä, en vain jaksa riidellä ja väitellä. Ollaan nimittäin riidelly NIIN törkeän paljon ja tosiaan rumalla tavalla, joten yritän jättää riitelemisen väliin, koska niitä turhia riitoja on sitten vaikea sopia, jos tulee vihaisena sanottua kaikkea sellaista mitä ei haluaisi sanoa, mutta kun pitää päästä toisen yläpuolelle! Ollaan varmaan maailman parhaimmat riitelijät ja väittelijät ;)
Olen siis oman mielenterveyteni takia, yrittänyt pitää itseni rauhallisena ja onnistunut niin, että ei ole tullut sen pahempaa riitaa.

Ollaan mieheni kanssa niinkuin joutsenet, kun kerran löytää toisensa, mikään ei niitä erota, ei edes kuolema, koska sitten elämä jatkuu yksin. Tiedän, että mieheni on minun sielunkumppani, eikä tälläistä rakkautta erota mikään. Kaikkea ollaan koettu, mutta vieläkin seisomme toistemme rinnalla, nyt ja aina. Olen valmis tekemään mitä vaan suhteemme eteen.