Pelkästään jo tämä tunne on niin ahdistavaa, kun tietää mistä se johtuu:(
nyt pitäisi vaan yrittää tehdä jotain mielekästä, esim. nähdä ystäviä.
Mitä vähemmän on tekemistä, sitä enemmän mieli painuu maihin.
Yritin pyytää ystäväänikin kylään, mutta hänelle ei käynyt ja hän ei ikinä pyydä minua minnekkään tai ehdota mitään itse :( vaikka meidän pitäsi olla parhaat ystävät.
Tuntuu että hän tarvii minua vain silloin kuin hänellä menee huonosti, eli yleensä aina.. mutta nyt hänellä on hyvä elämänvaihe ja seurani ei yhtäkkiä kiinnosta yhtään.. olen todella pettynyt hänen käytökseensä, mutta en jaksaisi mainita siitä hänelle, kun tulee vaan riitaa!
Ystävät on kyllä tärkeitä ja tuntuu, että jos he kohtelevat epäoikeudenmukaisesti, se vaikuttaa minuun tosi paljon :( yritän olla ottamatta itseeni, mutta kieltämättä minun itseluottamuksellani, pelkään sisimmässäni että se johtuu minusta..
Katsotaan miltä tuntuu huomenna.. ihan kun olisin unohtanut mielialalääkkeeni, vaikka en olekaan..
Ehkä olen vain kyllästynyt tällähetkellä olemaan kotona, ja tarvisin hieman vaihtelua.. tai sitten pitää vain odottaa että tämän olo menee ohi!
Tyhmää valittaa kun asiat ei ole huonosti, mutta se tässä turhauttaa melkein eniten, kun on mieli maassa, ilman syytä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti