Ihanaa, tätä haluamme ja odotamme innoissamme, mutta tunteet ovat nyt jo sekaisin.
Mielialani vaihtui taas hieman surullisemmaksi, ja siksi että tämä menettämisen pelko nousee pintaan taas.
En ole päässyt siitä näköjään yli, en sitten laisinkaan.
Äidinhormonit, tekevät minusta huolestuneen ja "hieman" ahdistuneen.. En halua olla ahdistunut, haluan olla iloinen tästä ihanasta asiasta, mutta mieleni ei vaan salli sitä itselleni..
Ajattelin, että nyt kun minulla on nämä mielialalääkkeet,ja näen asioita eri tavalla, eli paljon selkeämmin, voisin olla hieman iloisempi äiti, kuin viimeksi.. koska siitä päivästä kun ensimmäinen lapsi syntyi, en voinut katsoa häntä kuin surullisin silmin, koska pelkäsin joka hetki että hän kuolee ja menetän hänet :`(
Mieleni ei anna minun olla iloinen, iloisista asioista, vaan iloiset asiat muuttuu aina jotenkin surulliseksi..
Olen vasta todella alussa, enkä tiedä edes onko masussani kaikki hyvin jnp. mutta toivon tietenkin parasta:)
Haluaisin jostain kumman syystä, pitää ensimmästä lastamme lähellä nyt kokoajan, enkä päästää hänestä irti.. ikävä kokoajan.
Such a mess in my head again!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti