Yritän kestää tätä oloa..
Vuoden pimeintä aikaa, älytön alkuraskauden väsymys ja huono olo.
Onko yhtäkään ihmistä, joka ei olisi alakuloinen tähän aikaan vuodesta?
Nyt tekee todella tiukkaa pitää mieli kirkkaana.
Haluan toisen lapsen, mutta esim. yöllä mietin paljon sitä, kuinka osaan jakaa huomion ensimmäisen lapseni kanssa.. pystynkö edes siihen.. olen niin tiiviisti esikoisemme kanssa, että en pysty kuvittelemaan miten voisin keskittyä toiseenkin lapseen ilman että tulee huono omatunto..
Kyllähän esikoisemme ottaa itsekin etäisyyttää minuun jossakin vaiheessa, toivon mukaan.. mutta se irtipäästämisen tunne, tuntuu mahdottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti