Cipralexin puolitus 5mg.aan 27.7

Eilen puolitin Cipran 5 mg.. tuli niin kova stressi siitä jos vauva syntyisikin etuajassa ja olisi 10 mg päällä.
Suunnittelin että söisin 5 mg viimeiseen viikkoon asti ja puolittaisin vielä 2,5mg viimeisellä viikolla.
Lääkäri oli sitä mieltä että niin pienestä annoksesta ei olisi minulle hyötyöä, mutta ehkä viikon menisi sillä ja vain siksi en lopeta kokonaan, koska vieroitusoireet ovat kamalat noin 10 päivää, enkä halua loppuraskaudesta niitä tai synnytyksen aikana.
Sitten lisäisin heti taas tuohon 5 mg kun vauva on maailmassa ja pian taas 10 mg.. näin suunnittelin.
Kunhan ei menisi yli lasketun.. hankala laskea lääkkeen annostusta, kun ei tiedä varmaa syntymäpäivää, mutta äidinvaistoni antoi vahvasti sellaisen tunteen että nyt jo pitää puolittaa 5 mg.aan!
Viime yönä oli todella kovia kipuja häpyluun kohdalla. Tuntui että vauva painoi itseään kunnolla alaspäin. En osannut erottaa oliko supistuksia vai kovia vauvan venytysliikkeitä, mutta vessaan noustessa oli supistuksia kyllä, mutta niitä on ollut jo monta kuukautta öisin noustessa sängystä ylös.
Rasitin kyllä itseäni eilen ehkä hieman liikaa, joten voi olla että kivut johtuivat myös siitä + tästä helteestä. Raskaana helteet ovat kyllä todella raastavia, vaikka rakastan kesää!

Cipralexin aloitus uudestaan

Aloitin Cipralexin uudestaan noin kuukausi sitten!
Olin liian toiveikas ja en onnistunut vielä elämään ilman lääkettä.
Ei mennyt kuin kuukausi vieroitusoireiden loppumisesta, niin masennuin jo uudestaan.
Ensin meni yöunet ja sitten itkin ja olin väsynyt pitkin päivää, enkä edes yhdessä vaiheessa halunnut koko vauvaa, koska pelkäsin että en jaksa ja pysty hoitamaan kaikkea.
Onneksi neuvolatäti otti minut heti tosissaan ja lääkitys päätettiin aloittaa uudestaan lääkärin luvalla.
Nyt syön taas 10 mg ja raskausviikkoja on 36 kasassa. Lääke auttoi onneksi nopeaa, koska en ehtinyt olla kauan ilman, enkä enää lopeta tätä.. tietenkin vähennän synnytyksen lähestyessä, mutta sitten jatkan taas.. pelkään että teen vauvalle oireita lääkitykselläni, mutta samalla olo ilman lääkettä olisi todella huono myös vauvalle, enkä halua taas olla masentunut äiti.
Vointini on nyt todella hyvä taas, vaikka olenkin hieman pettynyt itseeni.. täytyy vain myöntää että en pärjää vielä ilman lääkettä.. olen liian kauan ollut masentunut.
Kaikkeni yritin, mutta enää en kiusaa itseäni ja läheisiäni, lopettamalla lääkitystä.. koska silloin kukaan ei voi hyvin!