Lapsen puolesta

Huomenta!
Olen odotellut, että riittäisi aikaa kirjoittamiselle.
Väsymys on niin kova kokoajan, että en meinaa jaksaa fyysisesti, enkä myöskään henkisesti.
Väsymys on minulla yksi pahin masennuksen ja ahdistuksen lisääjä.
Ennenkuin aloitin mielialalääkkeet, nukuin siis todella huonosti, mikä johti siihen että päivisin ahdisti vielä enemmän ja sitten yöllä nukuin taas entistä huonommin.
Sitten kun sain tuon pahan kierteen pois, eli yöunet alkoi paranemaan, sain myös voimia jaksaa päivisin ajatella ja nähdä asiat eritavalla.
Tähän meni noin 3 kk lääkkeiden aloittamisesta.
Ilman kovaa tahtoa, en usko että lääkkeet olisivat auttaneet.
Masennukseni ei ole hävinnyt kokonaan, mutta osaan nyt elää sen kanssa lääkkeiden avulla.

En ole vielä varannut aikaa neuvolaan, mutta sitten kun saan ajan, pitää varmasti pohtia tätä mielialalääke asiaa.. kuinkahan nämä vaikuttavat raskauteen jnp.?
En haluaisi lopettaa niiden käyttöä, koska viimeksi juuri äitiys johti masennuksen pahenemiseen.. samalla ansaitsen toisen lapsen, koska olen todella hyvä äiti.. lapseni ei ole ikinä joutunut kärsimään masennuksestani, olen vaan itse ollut aivan rikki henkisesti, mutta en ole antanut sen vaikuttaa lapseeni, vaikka kaikki muut elämänalueet ovatkin kärsineet.

Olen kyllä käsitellyt paljon asioita ensimmäisen lapsen jälkeen, ja luulen että en masentuisi enää niin paljon omista lapsuudenmuistoista.. mutta se menettämisenpelko, ei hellitä :( nyt jo tunnen sen taas, kun katson lastani.. mietin kaikkea hirveää mitä voisi tapahtua, enkä voi estää ajatuksiani.

Luen yhtä todella mielenkiintoista kirjaa, "Lapsen puolesta" (liittyy opintoihin), ja siinä tuli eräs niin hirveä kohta, jossa kuvailtiin kaltoinkohdeltuja lapsia, eli vanhemmat ovat aiheuttaneet yhtä sun toista tuskaa omalle lapselleen, enkä voi päästää tätä lukemaani.. jotenkin se jäi pyörimään päähäni ja nyt en voi ajatella muuta.
Olen vältellyt tuollaisi juttuja, mielenterveyteni takia, mutta nyt luin sen, vähä niinkuin vahingossa, koska kirja käsitteli paljon muitakin asioita.
Hyi että, mitä julmuutta tähän maailmaan mahtuu.

Raskaana

Väsymykselle ja alakuloisuudella löytyi syy.. Olen raskaana!!

Ihanaa, tätä haluamme ja odotamme innoissamme, mutta tunteet ovat nyt jo sekaisin.
Mielialani vaihtui taas hieman surullisemmaksi, ja siksi että tämä menettämisen pelko nousee pintaan taas.
En ole päässyt siitä näköjään yli, en sitten laisinkaan.
Äidinhormonit, tekevät minusta huolestuneen ja "hieman" ahdistuneen.. En halua olla ahdistunut, haluan olla iloinen tästä ihanasta asiasta, mutta mieleni ei vaan salli sitä itselleni..
Ajattelin, että nyt kun minulla on nämä mielialalääkkeet,ja näen asioita eri tavalla, eli paljon selkeämmin, voisin olla hieman iloisempi äiti, kuin viimeksi.. koska siitä päivästä kun ensimmäinen lapsi syntyi, en voinut katsoa häntä kuin surullisin silmin, koska pelkäsin joka hetki että hän kuolee ja menetän hänet :`(
Mieleni ei anna minun olla iloinen, iloisista asioista, vaan iloiset asiat muuttuu aina jotenkin surulliseksi..
Olen vasta todella alussa, enkä tiedä edes onko masussani kaikki hyvin jnp. mutta toivon tietenkin parasta:)
Haluaisin jostain kumman syystä, pitää ensimmästä lastamme lähellä nyt kokoajan, enkä päästää hänestä irti.. ikävä kokoajan.
Such a mess in my head again!!

Oh, am I that small !!??

Näin peilikuvan itsestäni tänään kaupan ikkunassa, ja huomasin miten pieneltä ja laihalta näytin.. ei ole tuntunut, että olisin noin pienikokoinen, miten sitä ei näe itse, kun katsoo peilistä..??
Minusta ei ikinä tuu aikuista.. kroppani on kuin pienen tytön, vaikka syönkin, niin että jaksan.
Päivän ruokalista:
Aamupala,
- 2kpl ruisleipää, paljon voita ja juustoa+kahvia+monivitamiinit
Lounas,
-Täysjyväriisiä ja jotain lihaa+karkkia jälkkäriks
Iltapala,
-jotain pientä herkkua, suklaata, keksiä tai sipsiä

Joka päivä samat määrät, ja paino 46 kg, pituus noin 165cm, enkä harrasta mitään urheilua.

Does this make me happy?

Yes, sometimes ja tästä voi vähentää, jos tarvin taas puolustusmekanismejani..

Feeling down

Näin se mieliala taas heittelee.. nyt tuntuu taas todella raskaalta kaikki.. en edes tiedä miksi, olen vaan niin väsynyt ja mikään ei oikein huvita.
Pelkästään jo tämä tunne on niin ahdistavaa, kun tietää mistä se johtuu:(
nyt pitäisi vaan yrittää tehdä jotain mielekästä, esim. nähdä ystäviä.
Mitä vähemmän on tekemistä, sitä enemmän mieli painuu maihin.

Yritin pyytää ystäväänikin kylään, mutta hänelle ei käynyt ja hän ei ikinä pyydä minua minnekkään tai ehdota mitään itse :( vaikka meidän pitäsi olla parhaat ystävät.
Tuntuu että hän tarvii minua vain silloin kuin hänellä menee huonosti, eli yleensä aina.. mutta nyt hänellä on hyvä elämänvaihe ja seurani ei yhtäkkiä kiinnosta yhtään.. olen todella pettynyt hänen käytökseensä, mutta en jaksaisi mainita siitä hänelle, kun tulee vaan riitaa!
Ystävät on kyllä tärkeitä ja tuntuu, että jos he kohtelevat epäoikeudenmukaisesti, se vaikuttaa minuun tosi paljon :( yritän olla ottamatta itseeni, mutta kieltämättä minun itseluottamuksellani, pelkään sisimmässäni että se johtuu minusta..
Katsotaan miltä tuntuu huomenna.. ihan kun olisin unohtanut mielialalääkkeeni, vaikka en olekaan..
Ehkä olen vain kyllästynyt tällähetkellä olemaan kotona, ja tarvisin hieman vaihtelua.. tai sitten pitää vain odottaa että tämän olo menee ohi!
Tyhmää valittaa kun asiat ei ole huonosti, mutta se tässä turhauttaa melkein eniten, kun on mieli maassa, ilman syytä!

Masennus/Mielentilapäivitys

Heippa!
Nyt taas nykypäivään!

Olo on ollut hyvä.
Kerroin perheelleni että syön mielialalääkkeitä.
He eivät ole tienneet tästä.
En tarkoita nyt minun perhettäni, johon kuuluu lapsi ja mies, vaan olisko "ydinperhe", eli oma äiti jnp.
He suhtautuivat todella hyvin, vaikka ennen luulin että he tuomitsevat tämän. Siksi en ole aikaisemmin kertonut.
Luin jostain keskustelupalastalta sivuoireista, jotka tulevat /voivat tulla vasta lääkkeiden lopettamisen jälkeen.. ja kuulostivat aika hurjilta!
Noo, jos joskus lopetan, otan nuo sivuvaikutukset, koska elämänlaatuni on tällähetkellä niin hyvä, että tämä on sen arvoista.
Minun masennus ei ole sellaista masennusta, että ei huvita tehdä mitään, ei huvita nousta aamulla jnp. vaan ovat enemmänkin ahdistusta, menettämisen- ja kuolemanpelkoa.
Huomaan nyt kun on pimein ja kylmin aika, että saan tosissani tehdä töitä, tuon hiipivän ahdistuksen ja kuolemanpelon kanssa.
Menettämisenpelko ja pelko siitä että lapselleni tai läheisilleni sattuu jotain, hiipii kokoajan tuohon alitajunnan ja tajunnan välillle. Saan pidettyä nämä ajatukset kurissa, niin että tämä pelko ja ahdistus jää siihen hetkeen, kun se muistuttaa olemassaolostaan.
Tiedän ainakin että en ole vielä päässyt masennuksestani eroon.

Uneni ovat todella selkeitä tällähetkellä ja aika inhottavia.
Ajattelen ja mietin paljon unissani, ja tuntuu kuin olisin näyttelemässä pääosaa näissä.
Viime yönä, näin unta että seisoin puunrungon päällä, joka oli kaadettu veteen, olisiko ollut jokin järvi, tai meri. Siinä ui erikokoisia ja värisiä kaloja, lahnoja ja haukia ja jotain muita pienempiä kaloja.
Sitten lahna katsoi minun päälle ja tiesin, että se tulee puremaan minua, mutta en päässyt pois, koska lahnat lisääntyivät ja niitä oli joka puolella. Ne purivat minua ja se oli kamalaa, mutta ei niin kivuliasta..  Pelkäsin että niistä jää hirveät jäljet, mutta kun menin (mökkiin), huomasin että haavat olikin vain pieniä rakkoja isovarpaissani. Tämä mökki on meidän lapsuuden kesämökki ja se palasi nyt uniini.
Parhaimmat lapsuudenmuistot ovat mökiltä!

Muistan kun lapsena katselin mökillä, horisonttia iltaisin..